Pelimuodot

Lyöntipeli

Lyöntipelissä sijoitukset ratkeavat kierroksen (tai kierrosten) kokonaislyöntimäärän mukaan. Jokainen lyönti lasketaan tulokseen. ja jokainen väylä pitää pelata reikään saakka. Jos pelaaja vetää yhdenkin viivan tuloskorttiin, hänen koko tuloksensa hylätään.

Lyöntipeli voidaan pelata ilman tasoituksia, jolloin sitä kutsutaan scratchiksi. Lyöntipeli voidaan pelata myös tasoituksellisena, jolloin pelaajan kokonaislyöntimäärästä vähennetään hänen tasoituksensa mukainen määrä lyöntejä.

Lyöntipelin voittaja on se, jolla on vähiten lyöntejä. Tasatilanteessa voittaa se pelaaja, jolla on pienempi tasoitus. Jos tasoituksetkin ovat samat, lähdetään katsomaan pelattuja väyliä viimeisestä väylästä alkaen. Kilpailun säännöissä määrätään, kuinka monen viimeisen reiän tuloksen perusteella tasatulokseen ja tasatasoituksiin päätynyt ottelu ratkeaa. Yleensä ratkaisu tehdään viimeisen väylän perusteella ja jos se on sama, voidaan katsoa kolme viimeistä, kuusi viimeistä tai yhdeksän viimeistä reikää.

 

Pistebogey (Stableford)

Golfmaailmassa yhä suositummaksi tuleva kilpailumuoto, jossa armoton lyöntipeli on muunnettu leppeämmäksi pisteiden keruuksi, jota muutama katastrofikaan ei järkytä. Pelaaja mittelee kykyjään reiän par-tulosta vastaan (josta aiemmin käytettiin nimeä bogey). Pelaajalla on hänen tasoituksensa määrittämä henkilökohtainen par kierroksen jokaiselle reiälle. Tämä oma par on reiän par + pelaajan tasoituslyönnit kyseisellä reiällä (ks. Hcp-saraketta ja tuloskorttia). Pisteet määräytyvät seuraavasti: kaksi tai useampi lyönti yli oman par'in 0 pistettä yksi yli oman par'in 1 piste; oma par 2 pistettä yksi alle oman par'in 3 pistettä kaksi alle oman par'in 4 pistettä jne.

Pistebogey soveltuu laskentatavaksi useimpiin golfin kilpailumuotoihin. Aloittelijoille pelimuoto on erityisen sopiva, koska se nopeuttaa kierrosta. Jos reiältä ei enää ole pisteitä tulossa, pelaaja voi nostaa pallon ja rientää seuraavalle avauslyöntipaikalle. Tällainen "oikominen" ei silti vie mahdollisuutta, että tuloskortti kelpaa esim. tasoituksen alentamiseen.

Reikäpeli

Reikäpeli on erilaista kuin lyöntipeli!
Monet golfin säännöistä pätevät sekä reikäpeliin että lyöntipeliin. Niissä on kuitenkin koko joukko merkittäviä eroavuuksia, jotka on pidettävä mielessä reikäpeliä pelattaessa.
1. Pelijärjestys
Pelijärjestys (eli kenen vuoro on lyödä) on reikäpelissä pääosin sama kuin lyöntipelissä: pelaaja, jonka pallo on kauimpana reiästä, pelaa ensin. Reikäpeli poikkeaa lyöntipelistä siinä, että tämä sääntö on reikäpelissä ehdoton eivätkä pelaajat saa sopia keskenään pelattavaksi muulla tavalla.
Reikäpelissä reiästä kauimpana olevaa palloa pelataan aina ensin eikä tästä säännöstä voida sopia toisin. Jos pelaat väärällä vuorolla, vastustajasi voi vaatia sinua lyömään uudelleen (ilman rangaistuslyöntiä). Jos pallosi on kentän rajojen ulkopuolella, hän tuskin tekee niin, mutta jos lyöt elämäsi parhaan lyönnin, hänen kannattaa tehdä niin ja – jos hän tuntee tämän säännön - hän todennäköisesti tekee niin.

2. Luovuttaminen
Lyöntipelissä jokainen reikä on pelattava loppuun saakka, mutta reikäpelissä säännöt ovat erilaiset. Pelaaja voi luovuttaa vastustajalle lyönnin, reiän tai ottelun milloin tahansa reikäpelikierroksen aikana. Eniten tätä sääntöä käytetään viheriöillä, joilla etikettiin kuuluu erittäin lyhyiden puttien luovuttaminen – ”antaminen” – vastustajalle. Luovuttaminen on mahdollista muissakin tilanteissa, esim. reiän luovuttaminen sen jälkeen kun on lyönyt 3 palloa vesiesteeseen.
3. Rangaistukset
Myös sääntörikkomuksista annettavat rangaistukset eroavat reikäpelin ja lyöntipelin välillä. Monet rikkeet, joista annetaan lyöntipelissä kaksi rangaistuslyöntiä, aiheuttavat reikäpelissä reiän menetyksen. Pidä aina sääntökirjaa mukanasi ja varmista sieltä, että mahdolliset rangaistukset annetaan oikein ja että muutkin reikäpeliottelussa esiin tulevat tilanteet ratkaistaan reikäpelin sääntöjen mukaisesti.

Tasoituksellinen reikäpeli, säännöt
Kaikissa Lepaan kilpailuissa noudatetaan golfin sääntöjä, Suomen Golfliiton määräyksiä ja suosituksia sekä Lepaa Golfin paikallissääntöjä.
Ottelumuotona tasoituksellisessa reikäpelissä on 18 reiän tasoituksellinen kaksinpeli.
Alla ovat ohjeet tasoituslyöntien laskemiseksi tässä kilpailussa.
Tasoituslyöntien laskeminen
Tasoituslyöntien määrä lasketaan pelaajien kilpailussa käytettävältä tiiltä saaman slope-tasoituksen perusteella.
Pelaaja, jolla on suurempi slope-tasoitus, saa hyväkseen slope-tasoitusten erotuksen verran lyöntejä.
Esim. Jos pelaajan A slope-tasoitus on 17 ja pelaajan B slope-tasoitus on 9, pelaaja B antaa A:lle 8 tasoituslyöntiä.
Millä rei’illä tasoituslyöntejä käytetään?
Pelaaja saa tasoituslyönnit pelattavan kentän tuloskortin HCP-sarakkeen mukaisessa järjestyksessä.
Ota tuloskortti mukaan myös reikäpelikierrokselle, jotta tasoituslyönnit annetaan oikeilla rei’illä. Esim. Jos saat 8 tasoituslyöntiä, saat ne niillä rei’illä, joilla tuloskortin HCP-sarakkeessa on 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 tai 8.
Esimerkin mukaiset tasoituslyönnit Lepaalla olisivat alla olevaan ”korttiin” merkitty:

Jos pelaaja saa enemmän kuin 18 tasoituslyöntiä, hän saa samalla periaatteella valituilta rei’iltä toisenkin tasoituslyönnin. Kun jokaiselle reiälle on merkitty yksi tasoituslyönti, hän saa 19. tasoituslyönnin reiällä, jonka HCP-sarakkeessa on 1, 20. tasoituslyönnin reiällä, jonka HCP-sarakkeessa on 2 jne.
Mitä tehdään, jos ottelu on tasan 18 reiän jälkeen?
Jos ottelu on tasan 18 reiän jälkeen, tasatilanne ratkaistaan äkkikuolema-periaatteella (sudden death play-off). Kilpailijat pelaavat uusintareikiä reikäpelinä 1. reiästä alkaen, kunnes toinen kilpailija voittaa reiän ja siten myös ottelun. Kilpailijoiden on
pelattava uusintareiät 1. reiästä alkaen järjestyksessä eivätkä he saa sopia muiden reikien pelaamisesta uusintareikinä.

Tasoituslyöntejä käytetään uusintarei’illä täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäisillä 18 reiällä. Kilpailija, jolla on suurempi tasoitus, saa tasoituslyönnit samoilla rei’illä, joilla hän sai niitä ensimmäisten 18 reiän aikana (edellä olevassa esimerkissä siis rei’illä, joilla tuloskortin HCP-sarakkeessa on 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 tai 8).

Scramble

Pelataan kolmi- tai nelijäsenisin joukkuein. Ryhmälle laskettu tasoitus on yleensä 15 % pelaajien yhteenlasketusta tasoituksesta. Osallistujat on usein mahdollista jakaa myös kohtuullisen tasavahvoihin ryhmiin, jolloin ryhmien tasoituksia ei tarvitse laskea. Pelimuodoksi käy niin lyöntipeli kuin pistebogey. Kaikki draivaavat. Sitten joukkue valitsee pallon, joka jatkolyöntiä ajatellen on parhaassa paikassa. Pallon viereen, esim. tuloskortin etäisyydelle, pannaan merkiksi griinihaarukka tai tii. Jos pelataan normaaleilla kesäsäännöillä, se pelaaja jonka pallo on valittu, lyö ensimmäisen jatkolyönnin. Muut pudottavat pallonsa mahdollisimman lähelle merkittyä kohtaa, ei kuitenkaan lähemmäksi lippua, ja suorittavat lyöntinsä. Suomessa on usein tapana sopia, että ns. talvisääntö on käytössä - jopa karheikossa (tällöin siis pallon saa aina asettaa) ja että jatkolyöntien suoritusjärjestys on vapaa. Jatkolyönneistä valitaan jälleen paras, sama jatkoprosessi - ja näin mennään aina reikään asti.

Greensome (valintadraivi)

Tämä on hyvin suosittu muoto nelinpeliä. Se on luonteeltaan varsinaista nelinpeliä leppoisampi, koska avauslyönnit eivät ole samalla tavoin ainutkertaisia kuin nelinpelissä. Greensome-kisassa kahden jäsenen joukkueen molemmat pelaajat lyövät avauslyönnin, joista toinen, parin kannalta soveliaampi valitaan sen reiän pelipalloksi. Sen jälkeen peliä jatketaan samaa palloa vuorotellen lyöden. Greensome voidaan pelata reikäpelinä, lyöntipelinä tai pistebogeyna. Tasoitus lasketaan yleensä samalla tavoin kuin nelinpelissä, mutta joskus annetaan vain 3/4 tasoituksesta.

Nelinpeli (Foursome)

Nelinpeli on pelimuoto, jota erityisesti aloittelijan on syytä harrastaa heti, kun hän on saavuttanut kilpailuissa vaadittavan tasoituksen. Suomessa pelataan varsin usein nelinpelejä, ja aloittelijan on viisasta hakeutua pelaamaan niitä erityisesti, jos saa kumppanikseen kokeneen ja hyvän pelaajan. Nelinpelin etenemisen mittaan joudutaan alinomaan ongelmatilanteisiin, joita pelaajapari pohtii yhdessä ja joissa kokeneempi osapuoli siirtää aloittelijalle golfin perimmäisiä viisauksia. Aloittelija taas ei halua tuottaa pettymystä partnerilleen, taistelee kuin leijona ja painaa knoppeja mielensä paljon tehokkaammin kuin pelatessaan vain omaan pussiinsa harjoituskierroksilla.

Yksinkertaisin nelinpeli on pelimuoto, jossa pelaajapari lyö samaa palloa vuorotellen. Virallisesti nelinpeli on reikäpeli, mutta sitä voidaan pelata myös tavallisena lyöntipelinä ja pistebogeyna. Tasoituksellisessa kilpailussa lasketaan parille tasoitus, joka Suomessa yleensä on puolet joukkueen pelaajien tasoitusten summasta. Reikäpelissä toiselle joukkueelle annettavien tasoituslyöntien määrä on joukkueille laskettujen tasoitusten erotus. Kansainvälisesti käytetään tasoitusta, joka on 3/8 pelaajaparin yhteenlasketuista tasoituksista. Jokainen pari päättää etukäteen, kumpi pelaaja lyö aloituslyönnin ensimmäisellä tiillä. Siitä lähtien he lyövät draivit vuorotellen. Aloituslyöntien jälkeen yhteistä palloa lyödään vuorotellen, eivätkä mahdolliset rangaistuslyönnit vaikuta lyöntijärjestykseen. Jos joku pelaajista pelin kiihkeydessä lyö väärällä vuorolla, hänen osapuolensa häviää reiän. Lyöntipeliversiossa lyönti mitätöidään, pallo palautetaan alkuperäiselle paikalleen ja rikkeen tehnyt osapuoli saa kaksi rangaistuslyöntiä.
 

Nelipallo (Four-Ball)

Pelimuoto joka on television katsojille tuttu reikäpelinä pelattavan Ryder Cupin yhtenä pelimuotona. Siinä kaksi pelaajaa ottelee kahta muuta vastaan. Jokainen pelaa omaa palloaan ja tuloksen laskussa paria edustaa kullakin reiällä paremmin onnistuneen pelaajan tulos (brutto tai netto). Se pari, jonka jompikumpi pallo on kauimpana reiästä, saa valita kumpi heidän palloistaan pelataan ensin. Hermoprässin kannalta valinnat ovat tärkeitä: jos toinen pelaaja on varmistanut kohtuullisen lopputuloksen, toinen voi yrittää parannusta riskilyönnillä. Jos pari lyö väärällä vuorolla, vastapuoli voi vaatia lyönnin uusiksi - ilman rangaistusta. Pelin säännöissä on myös kohta, joka tuomitsee parin molemmille jäsenille rangaistuksen, jos jompikumpi pelaajista tekee sellaista, joka helpottaa hänen tai hänen partnerinsa peliä tai aiheuttaa haittaa vastapuolelle. Tasoituksellisessa pelissä 3/4 -tasoitus.
 

Paraspallo (reikäpeli)

Kolmipallokisa (kolme pelaajaa, kolme palloa) reikäpelinä. Kaksi pelaajaa muodostaa joukkueen, joka pelaa kolmatta, yleensä heitä parempaa pelaajaa vastaan. Kahden pelaajan osapuolelta valitaan heidän paras reikätuloksensa kolmannen pelaajan tulosta vastaan. Voidaan pelata myös asetelmalla yksi vastaan kolme pelaajaa.
 

Paraspallo kaksipallo (Best-Ball Twosome)Lyöntipeli jossa kaksi pelaajaa muodostaa joukkueen. Kumpikin pelaa omaa palloa omalla tasoituksellaan. Kultakin reiältä merkitään joukkueen tulokseksi parempi nettotulos. Joukkueiden nettotulokset kilpailevat keskenään. Tätä peliä voidaan vastaavasti pelata nelimiehisin joukkuein, jolloin joukkueelta otetaan yksi tulos kultakin reiältä kuten edelläkin tai kaksi parasta reikätulosta (USA:ssa termi Best-Ball Foursome).
 

 

Jänis

Kolmi- tai nelihenkiselle ryhmälle sopiva kisailu, jonka alkaessa jokainen pelaaja antaa yhteiseen pottiin sovitun raha- tms. panoksen. Koko potin voittaa se, jonka jäniksellä ensimmäiseksi on neljä jalkaa. Siis pelaaja, joka ensimmäisenä on saanut kerättyä neljä puhdasta reikävoittoa; reiän tasaukset eivät riitä. Jos joku vie potin kovin nopeasti, voidaan panna uusi jänis jahdattavaksi. On sovittava myös siitä, voittaako potin se, jolla kierroksen päättyessä on eniten voitettuja reikiä, vaikka niitä ei vielä olisikaan neljää, vai jaetaanko potin panokset takaisin pelaajille.
 

Kolmen mailan kilpailu

Hyvin opettavainen kilpailumuoto. Joskus kilpailijan mailamäärä rajoitetaan kolmeen mailaan, jotka pelaaja saa itse valita. Joskus pelaajille annetaan puukolmonen, rautavitonen, rautakahdeksikko ja putteri; ongelmallisinta on se, että mailoja avauslyönnistä lähtien on käytettävä edellä luettelemassamme järjestyksessä oli pallon sijainti ja etäisyys viheriöstä mikä tahansa.
 

Narukilpailu

Narukisa on lyöntipeli. Pelaaja saa tasoitukseensa suhteutetun metrimäärän narua (50 cm tasoituslyöntiä kohden, ts. 36:n tasoituksella saa 18 metriä narua/ 18-reikää). Pelin aikana pelaaja saa parantaa pallonsa asemaa eli siirtää sitä lähemmäksi reikää, esteestä pois, rajojen ulkopuolelta sisäpuolelle, karheikosta kentälle tai reikään. Palloa siirtäessään pelaaja saa itse asettaa pallon. Aina kun pelaaja siirtää palloaan, narusta leikataan siirretyn matkan verran pois. Pelaajalla ei ole pelissä muuta tasoitusta kuin naru. Pelaajan käyttämä lyöntimäärä on hänen tuloksensa. Käyttämättömästä narusta ei hyvitetä pelaajaa. Narukisan tulos ei vaikuta tasoitukseen.
 

Lippukilpailu

Suomessa suosittu kilpailumuoto, josta on usealla klubilla muodostunut traditionaalinen kauden avauskilpailu. Kilpailu käydään lyöntikilpailuna, jossa alkupään pelaajille, esim. viidelletoista, luovutetaan lähtiessä lippu, johon on kiinnitetty hänen nimellään varustettu numeroitu lappu. Lippu asetetaan paikaan, jossa pelaajan pallo on silloin, kun hän on käyttänyt kentän SSS:n osoittaman määrän lyöntejä lisättynä oman tasoituksensa antamilla lyönneillä. Mikäli pelaajalla on näin laskettuja lyöntejä käyttämättä 18 reiän jälkeen, hän jatkaa uudelle kierrokselle niin pitkälle kuin lyönnit riittävät. Kilpailun alkupään osallistujien, "lipullisten", jäljessä pelaavat "liputtomat", poimivat mukaansa ensimmäisen lipun, jonka he saavuttavat tilanteessa, jossa heillä on vielä lyöntejä reservissä, vetävät edellisen nimen yli ja kirjoittavat omansa. Täydet tasoitukset.
 

Kahvit, kaljat

Tuttu asetelma useimmilla klubeilla on se, että kahvien maksaja ratkaistaan viimeisellä reiällä. Häviäjä, brutto tai netto, maksaa viulut. Vaihtoehtoinen malli on se, että tarjoilun maksaa pelaaja, joka viimeksi otti kolme puttia. Sietää ottaa tarkasti viimeiset viheriöt. Jos kaksi pelaajaa kantaa kolmen putin taakkaa samalta viheriöltä, maksaja on se, jonka kolmas putti putosi viimeksi reikään.

Skini

Peli on kahden, kolmen tai neljän pelaajan kesken lyöntipelinä käytävä kilpailu kunkin reiän voitosta. Jokainen reikä antaa kilpailuun yhden pisteen. Pisteen, jonka pelaajat usein sopivat joksikin rahasummaksi, saa pelaaja, joka selvittää reiän pienimmällä lyöntimäärällä. Jos saman parhaan tuloksen saavuttaa useampi kuin yksi pelaaja, pistettä ei anneta, vaan se siirtyy jaettavaksi seuraavalle reiälle. Tasattujen reikien pisteet kumuloituvat usein suureksi potiksi, jonka räjäyttää se, joka ensimmäisenä yksin tekee reiän parhaan tuloksen. Yhdysvalloissa karismaattiset huippuammattilaiset saattavat pelata televisioitua ja sponsoroitua skiniä kymmenien tai satojen tuhansien dollarien panoksilla.

Mikki Hiiri

Mukava yhdistelmäpeli klubin sunnuntaikilpailuksi. Pelaajat lähtevät kentälle kolmen ryhminä. Tiedossa on palkinnot sekä parhaille yksityistuloksille että parhaille ryhmille. Jokaisella pelaajalla on oma tuloskorttinsa, johon merkitsijä kirjaa hänen normaalin henkilökohtaisen pistebogey-tuloksensa 18 reiältä aivan tavalliseen tapaan. Ryhmän jollekin jäsenelle, "kapteenille", annetaan lisäksi ylimääräinen ryhmän tuloskortti ja punainen golfpallo. Jokainen ryhmän jäsen joutuu pelaamaan tällä pallolla kuusi reikää kierroksestaan. Punaisella pallolla pelaavan ryhmänjäsenen reikäkohtainen pistebogeytulos siis merkitään sekä hänen omaan tuloskorttiinsa että ryhmän tuloskorttiin niiden kuuden reiän osalta, jotka ryhmä valitsee hänet pelaamaan punaisella. Jos punainen pallo hukkuu, ryhmä putoaa pois ryhmienvälisestä kilpailusta. Pallon hukannut pelaaja ottaa uuden pallon, jolla hän jatkaa peliään voidakseen pysyä mukana henkilökohtaisessa pistebogeyssa. Punaisen pallon kunniakas eteenpäin vienti lisää pelin jännitystä ja taktikoinnin mahdollisuutta.

  

LeG-uutiset

Kaikki uutiset