Niistä yleisimpiä ovat lyöntipeli, jossa koko radalla käytetyt lyönnit lasketaan yhteen, sekä reikäpeli, jossa pelataan yksittäisten reikien voitosta. Kannattaa kuitenkin tutustua muihinkin pelimuotoihin, ne ovat sekä taitoa kehittäviä että viihdyttäviä.
Pelataan kolmi- tai nelijäsenisin joukkuein. Ryhmälle laskettu tasoitus on yleensä 15 % pelaajien yhteenlasketusta tasoituksesta. Osallistujat on usein mahdollista jakaa myös kohtuullisen tasavahvoihin ryhmiin, jolloin ryhmien tasoituksia ei tarvitse laskea.
Pelimuodoksi käy niin lyöntipeli kuin pistebogey. Kaikki draivaavat. Sitten joukkue valitsee pallon, joka jatkolyöntiä ajatellen on parhaassa paikassa. Pallon viereen, esim. tuloskortin etäisyydelle, pannaan merkiksi griinihaarukka tai tii. Jos pelataan normaaleilla kesäsäännöillä, se pelaaja jonka pallo on valittu, lyö ensimmäisen jatkolyönnin. Muut pudottavat pallonsa mahdollisimman lähelle merkittyä kohtaa, ei kuitenkaan lähemmäksi lippua, ja suorittavat lyöntinsä. Suomessa on usein tapana sopia, että ns. talvisääntö on käytössä - jopa karheikossa (tällöin siis pallon saa aina asettaa) ja että jatkolyöntien suoritusjärjestys on vapaa. Jatkolyönneistä valitaan jälleen paras, sama jatkoprosessi - ja näin mennään aina reikään asti.
